Keräily on siitä merkillinen harrastus, ettei aina edes tiedä mitä keräilemän pitää. Jos ja kun olen päättänyt kerätä mahdollisimman laajan kokoelman suosikkitaiteilijani, Arabian koristelijana pisimpään töissä olleen Raija Uosikkisen (1923-2004) tuotantoa – ja etenkin hänen kenties kauneimman sarjansa Emilian kaikkine sitä muistuttavine osineen, vastaan tulee toisinaan koristeita, joiden olemassaolosta en edes tiennyt.
Arabia Finland rare vintage Emilia-style special plates made for Finnish company ”Kymarno” (Karelia-Upofloor). Design: Raija Uosikkinen, 1962-1965. The model is G and width 15,5 cm. Name of this series is ”Seasons”. Plates were company gifts so thus never for sale in the market. Spring (1962), Summer (1963), Autumn (1964) and Winter (1965) are all in different colors. See images below.
Näin kävi hiljattain, kun ystävällinen keräilijä vinkkasi minulle Nihtisillan kierrätyskeskuksessa olevasta neljästä lautasesta. Kuvan perusteella tunnistin lautaset heti Raija Uosikkisen maakuntalautasiksi, mutta tarkempi tarkastelu paljasti, että kyseessä oli ainoastaan sarjaa kovasti muistuttava lautassetti. Soitto Nihtisiltaan ja lautaset varaukseen. Enpä muuten tiennyt moisen kierrätyskeskuksen olemassaolostakaan. Valtavassa hallissa oli paljon ihmisiä ja vielä enemmän erilaisia tavaroita. Olipa jotain ilmaistakin, joten ei ihme että paikassa oli kovasti liikehdintää. Minulla oli fokuksena kuitenkin ainoastaan näiden lautasten ostaminen. Kun saavuin varauspisteeseen niin siinä ne olivat nimelläni varustettu lappu päällä. Keskellä hallia oloni oli surrealistinen. Seisoin tuntemattomassa paikassa, tuntemattomien lautasten äärellä. Mutta niin vaan tunsin lämpöä erittäin korkealle arvostamani taiteilijan teosten äärellä. Millainen on ollutkaan niiden matka vuodesta 1962 vuoteen 2016 – Nihtisillan kierrätyskeskuksen hallin keskiosaan. Varmaa oli ainoastaan se, että yleisiä nämä lautaset eivät ole ja se, että nyt ne tulisivat pääsemään kotiin, jossa niitä vaalitaan – jos mahdollista – useita kymmeniä vuosia. Jos romantisoimaan alkaisi, vaikutti siltä että lautaset näyttivät heti aavistuksen onnellisimmilta sekaisesta ympäristöstä arvostavan omistajan huomaan pääsemisestä. Mutta tiedetään, lautasia ne vaan ovat :). Hetkinä, jolloin saa jotain ennestään tuntematonta kokoelmaansa, on keräilijällä erityisen hieno tunne.
Arabian suuri tilaustöiden määrä tarkoittaa muuten myös sitä, että yritys itsekään ei tunne kaikkia koristeita ja niiden historiaa. Tilaustöistä on nimittäin tehty vain vähän muistiinpanoja, kertoo Suomen Designmuseo.
Eivät nämä uusia ole. Elämänjälki näkyy parissa koristeessa pieninä naarmuina. Mutta ehjiä ovat kuitenkin. Ei halkeamia, krakeloitumaa. Ja koristeetkin vahvoja, selkeitä. Oikein hyvin kokoelmaan kelpaavia.
Mutta mitä nämä ihmeellisyydet ovat? Sitä on selvitettävä lautasen kääntöpuolelta. Arabian leimaa ei ole, vaikka kyseessä on tietenkin Arabian astia. Lautaseen himmeänä leimattu AL1A kertoo Arabian tuotantoerästä. Suunnittelijaakaan ei lue missään, mutta ei tarvitse olla kovinkaan kummoinen tietäjä, että määrittelee nämä täydellä varmuudella Raija Uosikkisen töiksi. Tekstitervehdys ”Jouluna 1962 Julen” kertoo meille jo enemmän. Kyseessä on selvästi lahjatavara. Ja lopullisen määrittelyn varmistaa yrityslogo Kymarno 1955.
Keräilijällä määrittelyapuna Google on tietysti oiva kanava. Hakusanapari Arabia Kymarno palauttaa hieman yllättäen lähes ainoastaan linkkejä, jotka johtavat Japaniin. Japanilaiset tuntuvatkin olevan erityisen ihastuneita suomalaisiin koristetaiteilijoihin, kuten Raija Uosikkiseen, Esteri Tomulaan ja 2000-luvulta Heini Riitahuhtaan sekä Tove Slotteen. Pari linkkiä löytyy Suomestakin, mutta kaiken kaikkiaan vähäistä on näistä lautasista liikkuva informaatio. Lienevätkö tämän blogin kuvat kaikista neljästä lautasesta ainoat laatuaan koko Internetin rajattomassa maailmassa?
Kymarno oli vuonna 1955 Nokialle perustettu yritys, josta sittemmin erilaisten yrityskauppojen myötä muodostui nykyäänkin tunnettu Karelia-Upofloor. Kymarno teki tilauksen Arabialta ja Arabia osoitti tekijäksi Raija Uosikkisen. Lautaset ovat toki hienoja, mutta täytyy sanoa että tyylillisesti kovin suurta luovuutta Raija ei tällä kertaa käyttänyt. Sen verran lähellä näet ollaan samaan aikakauteen sijoittuvien maakuntalautasten koristekieltä. Suomen Designmuseon mukaan maakuntalautaset olisivat tosin vuodelta 1963 ja Kymarnon tilaustyö taas vuosilta 1962-1965.
Neljään eri vuoteen sijoittuvat lautaset kuvaavat vuodenaikoja. Vuodenaikaan sopiva koristelu näkyy ala- ja yläosassa. Keskellä on neljän iloisen askareissaan olevan ihmishahmon rivi. Ihmisrivin tausta on värillinen. Lautasen reunaa kiertää koriste, jonka tyyli on tuttu myös Emiliasta ja jo mainituista maakuntalautasista. Kevät on ensimmäinen, vuodelta 1962. Tätä seuraavat kesä (1963), syksy (1964) ja lopulta talvi (1965).
Lautasen malli on tuttu G ja leveys 15,5 cm. Samankokoiseen aihioon on Raija suunnitellut muitakin tilaustöitä, kuten Turun Verkan kolme erikoislautasta 1950-luvun lopulta. Maakuntalautaset ovat leveydeltään 13,5 cm, joten siihen verrattuna nämä ovat hieman suurempia.
Mitä on sanottava lautasten arvosta? Arvon määritteleminen tällaisissa esineissä on erittäin vaikeaa, koska toteutuneita kauppoja ei juurikaan ole ja ihmiset eivät osaa niitä etsiäkään. Niinpä arvon määrittelee myyjä tai huutokaupassa ostaja. Samankaltaiset mutta yleisemmät maakuntalautaset ovat tyypillisesti olleet 25-35 euron välillä / kpl.
COMMENTS