Olen ottanut tehtäväkseni tallettaa kotimaista astiataidetta, jossa suurta osaa näyttelee muotoilu, koriste- ja maalaustaide sekä käytettävyys. Pääasiassa 1970- ja 1980-luvulla suosittu kivitavara tunnetaan raskastekoisuudestaan, kestävyydestään ja monilta osin huomattavasti esimerkiksi 1950- ja 1960-luvun kovafajanssiastioita rujommasta värityksestä sekä koristeettomuudesta. Sen jälkeen kun innoistuin hankkimaan kivitavaraa noin kaksi viikkoa ennen tätä blogikirjoitusta, olen saanut kerättyä yli 30 erilaista kuppiparia.
Opetusmateriaalissa kerrotaan, että kivitavara on posliinin ja fajanssin välimuoto mutta kumpaakin kovempi ja huokoseton. Raaka-aineet ovat savi, maasälpä, kvartsihiekka ja piikivi. Sekoitettu massa sintrataan 1200–1300 celsiiusasteen kuumuudessa. Jos kivitavara lasitetaan, se tehdään tavallisesti poltossa ruokasuolalla. Kivitavaraa käytetään koriste- ja talousesineisiin sekä teknisiin välineisiin. Valmistaminen alkoi 1500–1600 -luvulla Saksassa.
Kivitavaran valmistamisella on siis pitkä historia, mutta luultavasti sekä tyylisuuntauksen muuttuminen että astianpesukoneiden lisääntyminen lisäsi tarvetta kehitellä kestävämpiä astioita.
1960-1990 -luvulla valmistettujen kivitavara-astiastojen suosituimpia malleja näyttävät olevan Ulla Procopén S ja Anja Jaatinen-Winqvistin M. Myös Göran Bäckin GB -mallia on käytetty joissakin malleissa.
Alla esitellään valokuvin lähes 40 eri sarjaa 1960-1980-luvulta. Joukossa on muutakin kuin kivitavaraa, mutta pääasiassa kuvat koostuvat tästä lähes kaikenkestävästä materiaalista.
COMMENTS